perjantai 27. helmikuuta 2015

Mitä siellä sit tehdään? Ensimmäinen vuosi meni siivillä.

2013 loppukesästä sain elämääni vaikuttavan kirjeen kotiin: olin hyväksytty opiskelemaan Lahden ammattikorkeakouluun materiaalitekniikkaa. Olin siis kokeillut onneani täydennyshaussa kesällä ja olin hieman pessimistinä pääsykokeen menestyksen suhteen. Pääsykoe oli tekniikan alalle tyypillinen matemaattisiin aineisiin pohjautunut koe jossa oli erinäisiä matemaattisia laskuja ja samalla kemiaan ja fysiikkaan liittyviä kysymyksiä. Koulu alkoi kirjeen avaamisesta kahen viikon päästä ja siinähän meinasi tulla hoppu töiden sumplimisen ja muidenkin asioiden hoitamisen kanssa, mutta eipä se riemua vähentänyt siitä että pääsin vihdoin opiskelemaan. 

Ensimmäisenä kouluviikko oli puolikas viikko jolloin ei tapahtunu itse opiskelua vaan tarkoituksena oli tutustua kouluun ja omaan luokkaan, jossa oli reilu 60 opiskelijaa laidasta laitaan. Luokka ja tuutorit tulivat tutuksi sillä viikolla ja seuraavalla viikolla alkoikin itse opiskelu.

Ensimmäisellä viikolla tunneillemme ilmeistyin outoja kasvoja omituisten powerpoint esityksiensä kanssa. Nämä oudot naamat olivat koulun ohella olevia yhdistyksiä jotka halusivat tulla kertomaan toiminnastaan. Esityksiä meille oli pitämässä Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijakunta LAMKO, Lahden insinööriopiskelijat LIRO ry ja puutekniikan insinööriopiskelijat PINO ry joiden toimintaan liityinkin saman tien mukaan. Lisää tietoa löydät näistä osoitteista: LAMKO: http://www.lamko.fi/fi/etusivu   LIRO: http://liro.fi/     PINO: http://www.pino-ry.fi/




Ensimmäinen puoli vuotta oli materiaalitekniikan perusopintoja: matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, ICT-tunteja ja tietenkin pintaraapaisu materiaaleista jotka olivat silloin metalli, puu, tekstiili ja vaatetus ja muovi. Meidän luokka olikin viimeinen luokka jolta pääsi suuntautumaan puu-, muovi- ja tekstiili- ja vaatetustekniikkaan. Nykyään muovi- ja tekstiili- ja vaatetustekniikka on yhdistetty yhdeksi koulutuslinjaksi. Opiskelussa oli paljon uutta mutta myös lukiosta opittujen asioiden kertaamista. Kävimme myös erilaisilla yritysvierailuilla katsomassa millaista on kyseisen materiaalin valmistus ja käsittely ja millainen on työympäristö.


Jotkin koulupäivät olivat todella raskaita, koska ne saattoivat venyä jopa 11 tuntisiksi. Se oli aika rankkaa etenkin kun liikuin kouluun joka päivä toiselta paikkakunnalta kun en saanut viellä asuntoa Lahesta. Aamulla piti olla jo seitsemän jälkeen juna-asemalla että pääsin kaheksaksi kouluun ja kun koulu loppui joinakin päivinä kuudelta niin olin parhaillani kaheksan aikaa kotona. Se oli aika puuduttavaa ja vei paljon voimia. Onneksi tätä ei kestänyt kun yhen periodin ja sain sitten lokakuussa asunnon Lahesta joka kans helpotti koulussa käyntiä. 

Joulukuussa valitsimme sitten mihin materiaaliin haluamme erikoistua ja itse valitsin puutekniikan. Päivääkään en ole valintaani katunut! Päivienkin pituus muuttui kohtalaiseksi ja tahti oli muuten kova koska koulu loppui jo vapun aikoihin. Luokkakin muuttui kolmasosan pienemmäksi siitä missä olin syksyn ollut ja samalla tuli tutustuttua ihmisiin paremmin. 

Ensimmäinen kouluvuosi menikin hujauksessa ja käteen jäi paljon muistoja! Mutta tässä nyt pintaraapaisu ensimmäisen vuoden opiskeluista.


Ihmiset, jotka antavat tapahtumien ja olosuhteiden määrätä elämänsä kulun, elävät reaktiivisesti.    He eivät ole elämänsä herroja, he vain reagoivat elämään. -Stedman Graham